Mulla olisi ollut niin monena päivänä kirjoitettavaa viime viikolla, koska niin paljon tapahtui. Tekstiä en kuitenkaan saanut aikaiseksi, joten kirjoitan nyt. Koska ei ole mitään järkeä tunkea tätä kaikkea yhteen postaukseen, niin ajoitan kolme eri postausta, joista tämän julkaisen heti tänään. Linkkaan postaukset toisiinsa.
Tämän postauksen asiat tapahtuivat viime sunnuntaina ja alku viikosta.
Kun pääsin asuntolalle takaisin, odotin vain, että Jasu tulisi takaisin, koska minulla oli häntä hirveä ikävä. Kun hän tuli, halasin häntä ensimmäisenä. Hän lähti heti sen jälkeen omaan huoneeseensa. Myöhemmin kysyin häneltä, voinko tulla yläkertaan. Hän sanoi, että lukee enkun sanoja, niin ettei halua minua häiritsemään häntä. Hän pahoitteli asiaa. Minulle se oli ihan fine, koska en osannut ajatella siinä olevan mitään pahaa.
Myöhemmin hän tuli alakertaan syömään ja hän oli jotenkin ahdistuneen oloinen. Tuijotin häntä yrittäen saada selvää, mikä häntä vaivaa, mutta ei. Hän lähti takaisin ylös huoneeseensa, ja ajattelin, että nyt ei ole kaikki ihan hyvin, mutta en tehnyt mitään asialle ja unohdin lähinnä koko asian.
Illalla luin vielä yksin sanoja keittiössä, koska kämppis oli jo nukkumassa. Yhtäkkiä Jasulta tuli viesti: Ootko sä ihastunu muhun?
Mun reaktio oli lähinnä mitä vittua. Kerroin, etten ole, ja että se on mulle vain todella tärkeä ystävä. Hän kysyi, miksi sitten tuijotan ja halaan häntä niin paljon.
Mua rupesi vituttamaan. Vastasin totuuden mukaisesti, että tuijotan, koska yritän tulkita, millä tuulella hän on. Kerroin halaamisesta, että teen sitä nykyään paljon vähemmän hänelle, kuin muille siellä tai muualla.
Lopulta keskustelu whatsappissa päättyi siihen, että sanoin, etten halaa häntä enään.
Kaikista eniten minua vitutti, koska hänen ei olisi tarvinnut kuin kävellä portaat alas, mutta ei. Piti laittaa viestillä.
Itkin keittiössä. Sattui niin perkeleesti. Kun menin huoneeseen, kämppis olikin vielä hereillä. Makasin ensin hiljaa sängyssä pitkään, ja sitten sanoin, että yks ihminen teki mulle vitun paskasti just äsken. En kertonut kuka, mutta kämppis osasi auttaa ahdistukseen alkamalla höpöttelemään jostain ihan muusta aiheesta. Sain nukuttua.
Seuraavana päivänä koulussa yritin olla edes katsomatta häntä, eikä meidän katseet kohdanneet koko koulupäivän aikana. Oli vitun paska olo koko ajan, koska inhoa toisen ignoraamista. Toisaalta sen edellis illan viestit sattuivat yhä, joten en olisi edes pystynyt olemaan normaalisti hänen seurassaan.
Kun koulu loppui, ja pääsin takaisin asuntolaan, hän tuli halaamaan minua, ja sanoi, ettei tarkoittanut, että minun pitää kokonaan lopettaa hänen kanssaan oleminen. Sen jälkeen asia unohdettiin vain, mutta en ole halannut häntä ilman kysymistä enään. On jotenkin vaikeaa, koska olen tottunut vain halaamaan ihmisiä, mutta häntä en saa, vaikka hän on yksi tärkeimmistä. Musta vain tuntuu, ettei Jasu välitä musta oikeasti paskaakaan.
Toinen osa:Vuoristorataa ylhäältä alas part2
Kolmas osa:Vuoristorataa ylhäältä alas pt.3 (turvassa sylissä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti