Ensimmäinen osa: Vuoristorataa ylhäältä alas part. 1
Toinen osa:Vuoristorataa ylhäältä alas part. 2(tyttöystäväksi?)
Torstaina kaikki oli perseestä. Mua vitutti kaikki ihan saatanasti, koska menkat. Ne päätti alkaa torstaina. Ei siinä mitään, olin vain ihan saatanan vittuuntunut edellisen illan ja seuraavan päivän. Meille tuli asuntolaan käymään sellainen neljättä vuotta lukiossa käyvä ihan super mukava tyyppi. Se mietti, että pitäisi saada ikkunat pestyä. Ehdotin, että minä voin lähteä pesemään hänen ikkunansa, koska tykkään pestä ikkunoita.
Mukaan lähti muutama muukin tyyppi. Me mentiin sen tyypin auton kyydillä ja sen kyydissä on ihan parasta istua, koska se uskaltaa ajaa.
Pestiin sen ikkunat. S oli pesymässä tyypin ikkunaa, ja mä vain seisoin. Yhtäkkiä se tyyppi veti mut vain istumaan sen syliin. Mä olin ensin, että et sä jaksa mua. Se vain tiuskaisi, että jaksanpas. istuin sitten siinä. Mulle ei oo vuosiin tullut niin turvallista oloa. Se oli tosi jännä olo. Musta tuntu, ettei mitään pahaa voinut tapahtua sillä hetkellä.
Kun saimme pestyä ikkunat hänen talostaan, menimme ostamaan grilliltä hampurilaiset. Katsoimme viisi legendaa- leffan tyypin luona. Yhtäkkiä kämppis soitti minulle, että älkää tulko takaisin asuntolalle, ennen kuin he soittavat uudestaan, koska solder odinit pyörii siellä.
Mulle nousi pieni paniikki. Mua ahidisti niin saatanasti niin yhtäkkiä, etten tiennyt mitä tehdä.
Päädyin kaatumaan vain tyypin syliin, koska istuin hänen vieressään. Se auttoi vähän. Makasin loppu leffan hänen kainalossaan. Hän hipsutti hiuksiani ja siinä hänen kainalossaan oli vain jotenkin niin turvallista olla.
Myöhemmin soitettiin, etteivät nämä solder odinit tee mitään, että voimme tulla takaisin. Katsoimme leffan loppuun. Tyypin kainalossa oli jotenkin niin turvallista. En tiedä miksi. Kun leffa loppui, makasin vielä ainakin puolituntia hänen kainalossaan, ja hän silitti minua. Mun oli vaan jotenkin niin hyvä olla siinä. Oikeasti.
Kun pääsimme takaisin, menin vielä s:n ja tyypin mukaan kessulle, vaikka olin ihan jäässä. Tyypillä oli villa paita päällä ja hän oti minut kainaloonsa. Musta tuntui, etten halua tilanteen koskaan loppuvan.
Mä rupesin tänään miettimään, että mua täytyy vaivata joku, koska ei normaali ihminen tarvitse niin paljon haleja kuin minä. Voisikohan se olla jokin riippuvuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti