Voisimpa olla varmempi asioista

Istun. Tuijotan psykologian kirjaa, mutta en saa mitään päähän. Koe on torstaina. Pitäisi osata. Pitäisi olla hyvä. Saatana kun pitäisi keskittyä. Ajatukset pyörii jossain ihan muualla. Ahdistaa. En tiedä mikä. Ei ole edes mikään suuri ahdistus. Silti se vie mun keskittymisen. Ihan kokonaan. Jos olisin robotti, pystyisin siirtämään keskittymisen lukemiseen. Mutta ei, kun olen ihan oikea ihminen.

Mitä jos olisinkin robotti? Silloin mä en osais keksiä omia ajatuksia ja olla ahdistunut. Vai voikohan robotin ohjelmoida ahdistuneeksi :D Tätä on mun ajatuksen kulku juuri tällä hetkellä.

Tai oikeastaan tiedän mikä ahdistaa. Oon taas aivan helvetin hukassa. Mulla on ehkä jotain juttuu yhen jätkän, kutsutaan vaik dinoks. Tässä ongelma on se, että mä en tiedä. Mä en tiedä haluanko olla pojan kanssa. Tanssin sen kanssa wanhat, ja ollaan ehkä enemmän kavereita, mutta kaikki olettaa ku näkee meidät yhessä, et ollaan pari. Jo se ahistaa. Mut musta alkaa tuntumaan, et seki olettaa, et meillä on jotain. Ja mä en tiedä, mitä mä oletan.

Hassua tässä on se, että yleensä teen kaikille jätkille heti ensimmäisenä selväks, etten halua mitään vakavampaa. Mut kun nyt mä en tiedä. Miks miks miks tää ahdistaa niin paljon. Miksen oo normaali ja hyväksy sitä, että saatan olla ihastunut jätkään. Tai edes tietää oonko mä ihastunut. Vai onko tää taas sitä kun koitan ihastua jätkiin, että olisin normaali. Voin sanoo, et oon aivan täysin sekasin. Voispa jäädä junan alle.

Miks tää eläminen on näin vaikeeta? Miksei kaikki vaan voi olla selvää?

Tarvisin elämään jonkun jota oikeesti kiinnostaa, mut must tuntuu, et torjun neki joita kiinnostaa edes vähän pois. Miks mä en osaa ja muut osaa. Miks ketään ei kiinnosta oonko mä hengis vai en. Miks mua ahistaa näin paljo.