Mitä jos jään ihan yksin?

Mua pelottaa kesäloma. Odotin sitä, mutta silti minua pelottaa. Kavereilla on paljon suunnitelmia kesälle. Pelkään, ettei me nähdä kovinkaan usein ja sitten meidän välit etääntyy. Olen huono hankkimaan uusia ystäviä. Mitä jos mulla ei ole enää kohta ketään?

Pelottaa, sitten kun koulut alkavat, etten osaa tutustua keneenkään ja jään ihan yksin. Mä tarvitsen ystäviä pysyäkseni vahvana. Jos mulla ei ole ketään, niin silloin mulla ei oikeasti ole enää syytä elää.

Kesälomassa on se huono puoli, ettei ole mitään rytmiä, eikä näe ihmisiä säännöllisesti, jonka seurauksena etääntyy ihmisistä. Näin viimeksi eilen ystäviäni, mutta silti mulla on ikävä jo heitä. En oikeasti tiedä, miten selviän kesälomasta.

Eilen hillitsin itseni ahdistuksen tullessa ja onnistuin pitämään kädet siisteinä. Oli ihan kamalaa, kun tajusin, että taas se kesäloma oikeasti alkoi. Ja ei ole mitään varmuutta tulevasta. Oikeasti ei enää näe suurinta osaa niistä ihmisistä, joiden kanssa on viimeiset kolme vuotta ollut samassa huoneessa kuusi tuntia, viitenä päivänä viikossa.

Kesälomassa on paljon hyvääkin, mutta eilen illalla vain tuli ahdistava olo ja päähän tuli vain ne kaikki huonot puolet. Ehkä mun pitäisi opetella olemaan ahdistuksenkin aikana positiivisempi.  Mutta miten?

Kaveri2 sai eilen oman kämpän kesän ajaksi. Mulle iski kauhee ikäkriisi, ollaanko me oikeasti jo niin vanhoja. En halua vielä aikuiseksi. Mä en halua vielä sitä kaikkea vastuuta.

Miten mä tuun koskaan pärjäämään tässä elämässä?